Euroviisu-arviot! (1. semifinaali)

Hellurei! (Jälleen todella järkevä tapa aloittaa blogi.)

Olen ollut vuosikausia valtava Euroviisu-fani! Tai no valtava ja valtava, lähinnä olen viimeisen kahden vuoden aikana lihonnut näihin mittoihin... Eniveis, minulla on jo kauan ollut tapana blogata mietteitäni ja arvosteluitani Euroviisujen biiseistä milloin mihinkin. Usein olen räiskinyt näitä arvioita Facebookiinkin, mutta sinne ei ole ollut mahdollista embedata videoita, mikä on aina harmittanut suuresti. Nyt siis päätin käyttää tätä tuoretta Blogger-tunnustani tähän blogaamiseen.

Arvosanat annan asteikolla *–*****. Plussat, miinukset ja puolikkaat ovat mukana. Oman sanallisen arvioni ja arvosanani lisäksi laitan mukaan avovaimoni antaman arvosanan... Vaikka videot nyt ovat mukana, niin ei kannata antaa niiden hämätä: itse olen nyt ruotinut laatua Spotifyn kautta. Ja nyt, nauttikaa!

1. Armenia – Aram MP3 – You're Not Alone

Kas tässä! Tämän vuoden ehdoton voittajasuosikki avaa Euroviisu-kisan! Siis ei minun voittajasuosikkini, vaan vedonlyöntitoimistojen voittajasuosikki. Pienimuotoisesta vedonlyönnissä kiinnostuneena tiedän, että ennakkosuosikki voittaa nämä skabat suunnilleen viisi kertaa kuudesta. Tänä vuonna en kuitenkaan usko [koputtaa puuta], että näin käy, sillä itse en näe Armenian kappaleessa mitään niin ihmeellistä. Toki, on You're Not Alonessa ihan hienoa eteeristä ja yöllistä tunnelmaa ja mehevä soitto, mutta Euroviisu-lavalla musiikki tulee nauhalta. Itseään toistavat sanat ovat kuitenkin tylsät ja soivat samanlaisina melkein koko viisun ajan. Dubsteb ja ärhäkämpi loppulaulu tuovat vähän eloa, mutta ei tämän soisi silti korkealle sijoittuvan. Ihan ok, mutta ei voittajamateriaalia.

Arvosana: ***½

Avovaimon arvosana: ****+

2. Latvia – Aarzemnieki – Cake to Bake

Euroviisut ei ole ainoastaan hyvän musiikin kuuntelutuokio (monen mielestä siellä ei edes ole hyvää musiikkia), vaan se on myös kilpailu. Kun kisaillaan 100 miljoonan ihmisen edessä, ei riitä, että kappale on ihan kivaa kuunneltavaa aamulla arkitoimia tehdessä. Latvia yrittää valloittaa ihmiset yhdentekevälle, hieman kantrivivahteisella kappaleella, jossa suurin ongelma on lyriikoiden lapsellisuus. Cake to Bakesta välittyy hippimäinen nuotiotunnelma, mutta muuten kyseessä on aika ankeaa jollotusta.

Arvosana: **-

Avovaimon arvosana: **-

3. Viro – Tanja – Amazing

Virolla on vuodesta toiseen vähintään hyviä kappaleita, mutta tämän vuoden viisu on nimensä mukaisesti Amazing, upea! Viron Tanja on vahvaääninen naislaulaja, joka seilaa matalalta korkealle pitkin biisiä. Sanat ovat kauniit ja väkevät samoin kuin tulkintakin. Voisihan tämän kuvitella vaikka diskoonkin soimaan. Uskottavan nykyaikaista ja taidokasta musiikkia. Hyvä, Tanja; hyvä, Viro!

Arvosana: *****-

Avovaimon arvosana: ****+

4. Ruotsi – Sanna Nielsen – Undo

Ruotsalaiset tekivät sen taas! Sanna Nielsenin Undo on Armenian viisun jälkeen toisena vedonlyöjien listoilla, ja eipä tuota syytä ole vaikea ymmärtää. Mielleyhtymiin kuuluu päässäni muun muassa viime vuoden Norjan yrittäjä sekä muutaman vuoden takainen ruotsalainen pop-oopperaviisu nimeltä La Voix. Nielsen leikittelee äänellään mestarillisin elkein ja aiheutti sekä minussa että kaverissani esikatseluiden aikana jatkuvia kylmiä väreitä. Jotain maagista tuossa sävelkulussa täytyy olla, sillä myös seuraavilla kerroilla ovat kylmät väreet hiipineet selkäpiitä. Harva lääke kuitenkaan tehoaa ikuisesti, ja tuntuukin siltä, että nyt tuo elementti on vähitellen poistumassa. Mikäli Ruotsi saa Kööpenhaminan lavalla luotua tv-katsojille samanlaisia värähdyksiä, saatetaan viisut nyt vain yhden vuoden tauon jälkeen järjestää taas kerran Tukholmassa. Kerrassaan korvia hivelevää meininkiä!

Arvosana: *****

Avovaimon arvosana: ****+

5. Islanti – Pollapönk – No Prejudice

Pollapönk! Niin pöhkö nimi, että nostaa itsessään arvosanaa... no ei vaineskaan. Esikatselumaratonin aikana ei napannut sitten millään, mutta ilman typerää videota tämä kyllä lähti liikkeelle. Turvallisesti vähän alle keskikastin, mutta kuitenkin ihan kuunneltava. Kipaleessa lauletaan ennakkoluuloisuutta vastaan, mikä on ihan ok sanoma tälle pikkunätille kesäiselle ilottelulle. Eipä tällaisia kepeitä kappaleita turhan paljon tänä vuonna ole.

Arvosana: **½

Avovaimon arvosana: **-

6. Albania – Hersi – One Night's Anger

Albania on tänä vuonna jollain ilveellä saanut edustajakseen Kolumbiasta kotoisin olevan Shakiran. Mahdollisuuksia kansainväliseen menestykseen siis olisi ollut, mutta jonkun olisi pitänyt opettaa Albanialle, että joskus vähemmän on enemmän. Tällaisenaan biisissä on hädin tuskin suvantokohtia, ja paperilla hieno ääni kuulostaa kuuntelijan korvaan lähinnä ulinalta ja ujellukselta. Albanian viisu on täten kasa hukattua potentiaalia ja yksi tämän vuoden tuskallisimpia sävellyksiä. Kryptisesti nimetty One Night's Anger olisi muutenkin voinut yhtä hyvin – tai paremminkin – olla nimeltään vaikkapa Free Your Mind tai Shakira's Downfall. Tällaisenaan nimi ei kerro mitään.

Arvosana: *+

Avovaimon arvosana: *

7. Venäjä – Tolmachevy Sisters – Shine

Kaikkien rakastaman Venäjän tyttöset pyytävät maailmaa näyttämään rakkautta. <3 Euroviisu-historian neljäs Shine (eikös se näin mennyt...) on kyllä huomattavasti heikompi kuin parin vuoden takainen Georgian vastaava. Venäjän lähes ainoa toivo on, että jotkut äänestäjät saattavat epähuomiossa muistaa, että kyseessä onkin joku edellisten vuosien samannimisistä viisuista. Kaksoskimulien laulu kuulostaa laiskalta, ja koko kappale on jotenkin mössöisen ja purkkimaisen kuuloinen. Avovaimo hyvin kuvaili, että tämä on sitä, kun venäläiset yrittävät esittää länsimaalaista ja olla siten trendikkäitä. Ei vain toimi. Täysi turhake, sori vaan.

Arvosana: *

Avovaimon arvosana: *½

8. Azerbaijan – Dilana Kazimova – Start a Fire

Shakiran lisäksi myös Adele on Euroviisuissa mukana ja tietysti taas laulamassa tulesta, joka on Azerien symboli. Siitäs saatte, Britit, taisi Adele alun perinkin viitata “there's a FIRE burning in my heart” -lyriikallaan tähän tulen maahan! Vaan tällä kertaa Adele on päättänyt kikkailla muuttamalla äänenkorkeutta tavujen välissä, mikä 1) tekee sanojen ymmärtämisen todella vaikeaksi ja 2) on siksi hipsterillä tavalla olevinaan hemmetin coolia. Vaikka Start a Fire kuulostaakin uskottavalta ja kansainväliseltä, ei se silti oikein onnistu ilahduttamaan. Jälleen kerran: paperilla toimii, mutta jotenkin ei vain lähde lentoon.

Arvosana: **+

Avovaimon arvosana: **½

9. Ukraina – Mariya Yaremchuk – Tick-Tock

Tik-tak, pum-pum, läpä-läpä... mitä näitä nyt on. En yleisesti ottaen pidä kappaleista, joissa idea rakennetaan jonkin lapsellisen yksinkertaisen vertauskuvan ympärille. Ukrainan viisussahan siis kysellään, että “kuuletko kun menen ihan tik-tok niin kuin kello”. Englannin kielellä tämä ehkä kuulostaa jollain tasolla olevinaan vakuuttavammalta, mutta on se silti aika ontuva vertauskuva, kun rakkautta tavataan verrata valtamerenkin kaltaisiin asioihin. Asiasta arvioon: ihan perus purkkapoppia hyvässä ja pahassa. Lisäarvoa tuo melodiallisesti hieno kohta kertsin “steady like a rock” -kohdassa.

Arvosana: **½

Avovaimon arvosana: **-

10. Belgia – Axel Hirsoux – Mother

Esikatselumaratonin jäsenet hyvin pureutuivatkin Belgian viisuun jo. Onhan se vähän friikahtavaa, että päälle kolmekymppinen (itse asiassa syntynyt näemmä 1982) mies laulaa moista powerballadia äidilleen. Olisi nyt edes Mother Russia kyseessä. Axelin oopperamainen oodi äidille on liian omituista kiekumista, eikä edes teennäinen satellite-sanan ujuttaminen tee tätä sen sopivammaksi Euroviisu-lavalle. Korvatulpat lienevät kovassa huudossa (no pun intended) tämän kappaleen aikana.

Arvosana: *+

Avovaimon arvosana: **+

11. Moldova – Christina Scarlat – Wild Soul

Sarjassamme biisit, jotka kuulostavat toisella kerralla paljon paremmalta! Tai ehkäpä kyseessä on se, että Wild Souliin oli helpompi päästä sisälle ilman omituista japanilaishenkistä musiikkivideota. Säkeistöt ovat hieman himmailua, mutta kertsi lähtee kuin tykin suusta. Christinan laulaminen on parhaimmillaan voimakasta ja viiltävää kuin musavideon samuraimiekka konsanaan. Muutenkin Moldovan viisussa on tänä vuonna tietynlaista tinkimätöntä asennetta, jota ei ole väkisin survottu muottiin. Tykkään kovasti!

Arvosana: ****

Avovaimon arvosana: ***+

12. San Marino – Valentina Monetta – Maybe

Kolmatta kertaa peräkkäin San Marinoa edustaa Valentina Monetta -niminen naikkonen. Hmm, herää kysymys, kuinka monta muusikkoa moiseen valtioon ylipäätään mahtuu. Toisin kuin pari vuotta sitten, Monetta ei skabaa Facebook-aiheisella biisillä, vaan viime vuoden tapaan ihan uskottavalla yritelmällä. Olipas vähän typerä virke. Maybe on ihan kelpo tunnelmointia ja kappaleen nimen toistelu kuulostaa ihan hyvältä. San Marino syyllistyy kuitenkin varsin vakavaan syntiin: tämä kappale on tylsä!

Arvosana: **+

Avovaimon arvosana: **½

13. Portugali – Suzy – Quero Ser Tua

Portugalin viisusta tulee mieleen hieman Espanjan 2011-vuoden viisu, jota olin kaverin kanssa katsomassa paikan päällä Saksassa. Suurin ero näissä kappaleissa on kuitenkin laatu: Portugalin iloisen aurinkoinen meininki jää auttamatta espanjalaissiskon jalkoihin. Quero Ser Tua on todella tylsä ja, noh, ei väritön, mutta yksivärinen. Boo-ring~!

Arvosana: *+

Avovaimon arvosana: *½

14. Alankomaat – The Common Linnets – Calm After the Storm

Every mooooove you make... Ah, sori, päässä soi jokin ihan toinen biisi. Yksi vitsi tähän väliin: mitä tulee, kun kantribändi Antebellum törmää poliisiin? Tyyntä myrskyn jälkeen! Tajusitko? No, ei se mitään, ei se mikään erityisen hyvä juttu ollutkaan. Calm After the Storm tuo minulle siis mieleen lähinnä muut artistit. Lempeää ja rauhallista musaa, mutta jälleen kerran aika yksitoikkoista sellaista. The Policelta varastettu komppi on kyllä liiankin läpinäkyvä – siitä miinusta!

Arvosana: **½

Avovaimon arvosana: ***+

15. Montenegro – Sergej Cetkovic – Moj Svijet

Musta Monte päätti lähettää tänä vuonna varsin perinteistä Euroviisu-kamaa kisailemaan. Moj Svijetistä tulee mieleen Serbian monta biisiä, muun muassa... Hetkinen! Nopean googlailun jälkeen täytyy todeta, että vuonna 2004 Serbia ja Montenegro kuuluivat samaan alueeseen, ja silloin ne pärjäsivät loistavasti Lane Moje -viisulla, joka nytkin tuli mieleen. Lane Moje tuli toiseksi, ja Serbia voitti aikanaan Suomen Euroviisut Molitvalla. Huvittavaa tässä on se, että Serbia kisasi tuolloin kuulemma ensimmäistä kertaa ilman Montenegroa! Eli nyt Montenegro yrittää yksin kappaleella, josta tulee moni muu hyvä Serbian kappale mieleen. Moj Svijet ei kuitenkaan yllä mihinkään hienoihin sfääreihin, vaan kuulostaa vain kulahtaneelta. Esimerkiksi vuonna 2012 Serbia sijoittui toiseksi viisulla, joka oli tätä monta kertaa parempi. Onhan tässäkin tunnelmaa, mutta kun ei niin ei!

Arvosana: **-

Avovaimon arvosana: *+

16. Unkari – Sandras Kallay Saunders – Running

Toisen semifinaalin päättää Unkari ohjelmanumerolla Running! Kuten musiikkivideo varsin suoraan näyttää, biisi kertoo perheväkivallasta. Pikkutyttö juoksee ja juoksee, kun arki on niin vaikeaa. Sinänsä sääli, että näinkin hyvä kappale on tavallaan tuhlattu tällaiselle aiheelle. Tai siis tärkeä aihehan tämä on, mutta esityspaikka tuntuu vähän väärältä. Saman kertosäkeen ja melankolian olisi voinut antaa jollekin vähemmänkin shokeeravalle teemalle. Aiheen vuoksi on vähän vaikea kuvitella kukaan sanomaan, että Unkari kuuluu heidän suosikkeihinsa. Miten jamittaa tällaista kappaletta? Musiikillisesti tämä on kuitenkin kelpo tapa päättää toinen semi.

Arvosana: ****-

Avovaimon arvosana: ***

--

Tässä siis vielä lopulliset statistiikat ja jatkoonmenijät sekä putoajat:

Ruotsi: *****

Viro: *****- 
Moldova: **** 
Unkari: ****- 
Armenia: ***½ 
Alankomaat: **½ 
Islanti: **½ 
Ukraina: **½ 
Azerbaijan: **+ 
San Marino: **+
 
Latvia: **- 
Montenegro: **- 
Albania: *+ 
Belgia: *+ 
Portugali: *+ 
Venäjä: *