Haluan nyt puhua sellaisista asioista kuin suvaitsevaisuus ja eläinten oikeudet. Siinä on kaksi isoa asiaa, jotka puhuttavat monia nykypäivänä. Jotkut puolustavat homoja, jotkut vihaavat heitä. Jotkut puhuvat eläinoikeuksien puolesta, jotkut sanovat, että piutpaut ja pataan vaan! Itse haluaisin nyt esitellä omia pöhköjä kantojani.
Homot – eheytystä vailla olevia friikkejä vai ihmisiä siinä missä sinä ja minäkin?
Homoseksuaalisuus on sitä, että tuntee vetoa oman sukupuolensa edustajiin vastakkaisen sukupuolen sijaan. Tämän tietävät kaikki, mutta kaikille se ei ole ok. Osa suhtautuu homoseksuaalisuuteen sairautena, osa vanhoillisen uskonnon haastavana syntinä. Se, onko homoseksuaalisuus sairaus, on tavallaan vaikea määritellä, sillä kyllähän valtaosa ihmisistä kaiketi heteroita on. Toisaalta onhan osa meistä miehiä ja osa naisiakin. Ongelmaksi vanhoillisuskovaisille nousee kaiketi vastakkainasettelu miehen ja naisen välillä – halutaan ajatella, että ihmisiä on vain kahdenlaisia, miehiä ja naisia. Miesten ja naisten jakaminen vielä useampaan osaan vaatii lisää genrejä ja lisää harmaan sävyjä. Kuten Billy Joel nerokkaasti laulaa, ennen oli helpompaa, kun maailma oli mustavalkoinen – nyt joka puolella on niin pirusti harmaata.
Eläinten oikeudet – onko niillä väliä, kun kuolevat kumminkin?
Eläinten oikeudet kuuluvat tavallaan samaan syssyyn suvaitsevaisuuden kanssa – ei niitä ennen ollut olemassakaan. Isänikin hyvin sanoo esimerkiksi syövästä, että ennen oli helpompi ja kivempi polttaa tupakkaa, kun syöpää ei ollut vielä keksitty. Samaa ukko on sanonut myös mielenterveyshäiriöistä. Hemmetti, sama pätee voihin, sokeriin, kofeiiniin, aspartaamiin ja kaikkeen muuhunkin moskaan! Ennen sai mässätä minkä kerkesi, kun ei ollut vielä olemassa mitään terveyshömpötyksiä. Perkele.
Hypätäänpäs taas niihin eläinoikeuksiin. Tekstin punainen lanka pakenee kuin silmäpuolen mummelin neulasta!
Kun kiistellään eläinoikeuksista, kiistellään siitä, miten niin sanottuja alempia elämänmuotoja saa kohdella. Itse olen lukenut sen verran paljon meditaatiojuttuja, että olen monessa mielessä kateellinen elukoita kohtaan. Siinä missä me ihmiset voimme pyöritellä päässämme milloin mitäkin masentavaa, eläimet vain ovat ja elävät. Kun hevonen syö heinää ja jolkottelee laitumella ilman huolen häivää, istun minäpoika pimennetyn huoneen lattialla yrittäen irtautua mieleni koukeroista edes hetkeksi. Ihminen – tuo luomakunnan kruunu on kehittänyt aikojen saatossa itselleen egon ja ajattelevan mielen, josta on yhtä paljon hyötyä kuin harmiakin. Vai oletko joskus tavannut ilkeän kissan tai kieroilevan koiran? Jos vastasit tähän kyllä, niin mielesi on taas tehnyt tenän – eivät alemmat elämänmuodot ole tarpeeksi viisaita ollakseen pahoja. Kunnia kuuluu homo sapiensille!
Tekstin pointti
Nyt kun olemme eksyneet asiasta sivupoluille kuin silmäpuoli mummeli mustikassa, voimme siirtyä kaiken kiteyttävään pointtiin ja siihen, miksi ylipäätään vaivauduin kirjoittamaan tällaista tuubaa internetin aalloille.
Selailin tänään Facebookissa erästä eläinoikeusryhmää, johon liityin ihan vastikään. Kyseinen ryhmä oli juuri julkistanut tietoja ja kuvia joistain suomalaisista navetoista, joissa sikoja kohdeltiin aivan luokattomasti. Parat kasvoivat ahtaissa, likaisissa ja ruosteisissa kopeissa vailla liikkumavaraa. Niitä kohdeltiin vain ja ainoastaan tuotteina, joilla ei ole mitään arvoa ja jotka päätyvät teuraalle joka tapauksessa. Järkyttävän kirjoituksen jälkeen siirsin mielenkiintoni alapuolella oleviin kommentteihin.
Pöyristyin, kun näin muutaman vegaanin kirjoituksia. Niin juuri – vegaanien kommentit pöyristyttivät minua! Aivan aluksi luin mielipiteen joltain ihmisraasulta, joka kertoi eläneensä luomutilalla lapsuutensa. Lihansyöjäksi tunnustautuva tyttö kertoi rakastavansa eläimiä ja kauhistelevansa tekstissä esiteltyjä hirmuoloja. Eiköhän tähän joku vegaani keksinyt sanoa, että on kieroutunutta sanoa rakastavansa eläimiä, jos kuitenkin syö niitä!
...Siis wait just a minute nyt! Ymmärrän kyllä, mitä veganismi ja vegetarismi ovat ja ajavat, mutta jokin roti tähän täytyisi saada!
Tollefaanin totuudet
Tarjoanpa tähän nyt teille jokusen totuuden. Mielestäni sekä suvaitsevaisuus että eläinten oikeudet ovat tärkeitä asioita, joista on hyvä pitää meteliä. MUTTA. Omien aatteidensa puolustajien tulisi aina pitää kirkkaana mielessä, mikä heidän avautumistensa pointti on. On kyseessä sitten homojen etuja ajava henkilö tai luontoaktivisti, on tärkeää pysähtyä miettimään, millaisella käytöksellä saavutetaan parhaat tulokset ja mikä ylipäätään on realistista.
Jos eläinaktivistin pohjimmaisena pointtina on auttaa eläinten oloja, niin lihansyöjien syyllistäminen ja kriminalisointi on aika huono idea. Siinähän vain muutetaan kaunis aate ja ajatus väkivallaksi. Tietyssä määrin tämän käyttäytymisen ymmärtäisi, jos asiat olisivat eläinmaailmassa paremmin, mutta kun eivät ne ole, kuten mainitsemani sika-artikkelikin kertoo. Niin kauan kun asiat ovat huonosti, ei huolestuneiden kannata haukata liian suurta palaa. Maailmanlaajuinen kasvissyönti on utopia, kun taas eläinten parempi kohtelu on lähempänä mahdollisuuksien reaaliverkostoa. Eläinaktivistien ei tässä tilanteessa ole järkevää käydä sisällissotaa suht samanmielisten kanssa, sillä on olemassa myös paljon suurempia tuulimyllyjä kaadettavaksi. On paljon rakentavampaa ottaa tarjottu apu vastaan kuin vaatia saman tien kuuta taivaalta.
Samoin kuin eläinaktivistipiireissä, myös suvaitsevaisuuspiireissä on mukana paljon porukkaa, jotka loppujen lopuksi tekevät vain hallaa omalle aatteelleen. Samaa voi sanoa niin homoseksuaali- kuin feministikeskusteluidenkin kävijöistä. Varsin usein vähemmistöjen käyttämät metodit ja esimerkiksi liian aggressiivinen saarnaaminen lähinnä vieraannuttavat muita ihmisiä sinänsä tärkeistä asioista. Toinen juttu tietenkin on, jos tarkoitus on alun perinkin vaikuttaa ainoastaan valmiiksi samanmieliseen porukkaan. Tällöin hyöty tosin on plusmiinusnolla, ellei mahdollisia egoistisia pyrkimyksiä oteta huomioon. Loppujen lopuksihan vähemmistöön kuuluminen on aika kivaa ja tarjoaa eräänlaista salaista tyydytystäkin, eikö totta?
Lopuksi
Mieti aina mitä teet ja onko siitä enemmän hyötyä vai haittaa. Haluatko olla sellainen henkilö, joka huutaa toiselle pää punaisena "vittu sä oot ärsyttävä" vai henkilö, joka sanoo "loukkaannuin tuosta, mitä teit... emmekö voisi olla sovussa?" Sama vastakkainasettelu pätee niin ihmissuhteissa kuin vähemmistöjen asioita ajaessakin.
