Millainen on viisas ihminen?

Tämän kirjoituksen otsikkona on kysymys, joka ei suoranaisesti liity aiheeseen mutta tavallaan liittyy kuitenkin. Pohdin tänään ääneen avopuolisolleni erilaisia mielen "hyveitä", ja päätin jakaa ne neljään eri kategoriaan. Käsittelen tässä kirjoituksessa niitä kategorioita ja puin löydöksiäni. Nämä löytämäni niin sanotut mielen hyveet ovat älykkyys, järki, viisaus ja lahjakkuus.

Mikä näitä neljää mielen hyvettä sitten oikein yhdistää? Hyve on tässä tapauksessa todella keinotekoinen sana, mutta en keksi oikein mitään järkevämpääkään sanaa tai sanayhdistelmää, joka ei sisältäisi jo jotain noista neljästä sanasta mutta kattaisi kuitenkin ne kaikki. Jollain tasolla jokainen noista sanoista kuitenkin kuvastaa jonkinlaista päänsisäistä suuretta, jota ainakin teoreettisesti pystyy ihmiskohtaisesti mittaamaan – tai jos ei pysty mittaamaan, niin ainakin noista kaikista puhutaan päivittäin ilman mitään erityisen selkeää erontekoa.

Älykkyys

Mielivaltaisessa jaottelussani olen todennut, että minusta älykkyys on tavallaan mielen hyveiden alin taso. Tästä huolimatta älykkyyttä pidetään maailmassa jokseenkin suuressa arvossa. Älykkyys, eli englanniksi intelligence, on käytännössä henkilön kirjaviisautta. Samaan sanaperheeseen liittäisin sellaiset sanat kuin perehtyneisyyden ja lukeneisuuden. Älykäs ihminen on henkilö, joka tietää jostain määrätystä asiasta tai asioista paljon. Jos ihminen haluaa tienata paljon rahaa, on älykkyys se, mitä yleensä tarvitaan. Sen sijaan älykäs ihminen voi kuitenkin olla elämäntaidoiltaan puutteellinen, eikä sana ota mitenkään kantaa siihen, miten tätä hyvettä omaava (svetisismi, ei kovin älykästä käyttää sellaista, eihän?) henkilö esimerkiksi kohtelee muita ihmisiä. Toisinaan kuulee ihmeteltävän muun muassa sitä, kuinka niin ja niin älykäs henkilö voi olla niin ja niin ilkeä, ärsyttävä ja empatiakyvytön. Älykkyys on lisäksi asia, joka monesti johtaa henkilön egon paisumiseen. Tämän uskon johtuvan muun muassa siitä, että älykkäinä itseään pitävät ihmiset päätyvät usein hakemaan merkityksen elämäänsä rationaalisesta ja mahdollisesti kylmästä logiikasta. Hyvä elämä kun ei kuitenkaan ole pelkkiä laskettavissa olevia kaavoja ja luokitteluja, vaan se on enemmänkin näkemistä niiden tuolle puolen. Voi älykäs ihminen toki ystävällinenkin olla, mutta tuossa nyt muutamia huomioita usein älykkyydestä puhuttaessa piiloon jäävistä seikoista.

Järki

Siinä missä älykkyys on perehtyneisyyttä ja lukeneisuutta, järki on mielestäni soveltamista. Jos älykäs ihminen on kuin tietokone, jonka sisällä on paljon dataa, on järkevä ihminen tietokone, jossa on datan lisäksi myös hyvä määrä suoritustehoa. Käytännössä siis järkevyys on eräänlaista taitoa käsitellä opittua. Toisaalta näkisin, että ihminen voi myös olla järkevä, ilman että hän on erityisen älykäs – tällöin hän ei ehkä ole niin perehtynyt asiohin mutta osaa silti antaa itsestään tarvittavan hyvän (älykkään) kuvan. Järkevä ihminen on skarppi ja terävä, ja hänestä huokuu eräänlainen tietävyys. Englanniksi järkevää ihmistä nimitetään sanalla smart, joka on myös hyvä sana kuvaamaan nimenomaan käytännönläheistä terävyyttä. Suomalaisittain puhutaan myös maalaisjärjestä, joka siis minun luokittelujeni perusteella on oikeastaan jo hieman tautologiaa (eli liiallista toistoa… enkö ollutkin älykäs, kun käytin tuollaista hienoa sanaa? toisaalta olisin voinut olla järkevä ja tajuta olla käyttämättä moista monille tuntematonta ja itsekorosteista sivistyssanaa). Maalaisjärki-sanallahan tarkoitetaan nimenomaan eräänlaista soveltamiskykyä, joka vieläpä korosteisesti erotetaan älykkyydestä. Järki on eräänlaista hiljaista tietoa, joka löytyy melkeinpä enemmän ihmisen sisältä kuin ulkopuolelta – siis hieman samalla tavalla kuin seuraavaksi esiteltävä viisauskin, vaikkakaan ei yhtä selkeästi.

Viisaus

Viisaus (englanniksi wisdom) on tietyllä tavalla mielen hyveistä se syvällisin ja mielestäni myös tärkein muoto. Yhdistän ajatuksen viisaudesta vahvasti spirituaalisuuteen. Siinä missä äly on kirjoista opittua ja järki on soveltamiskykyä, viisaus kumpuaa syvältä ihmisen sisältä ja vaatii aikaa kasvaa. Kun sanotaan "viisas mies", ei kenellekään tule mieleen parikymppinen nuori aikuinen, vaan enemmänkin vanha, elämää nähnyt henkilö. Samalla tavalla kun puhutaan "älykkäästä miehestä", ei suurin osa ajattele vanhusta tai edes välttämättä henkisesti erityisen kypsää ihmistä. Viisaus on mielen hyveistä hiljaisin, eikä sitä oikein voi mitata, sillä se on syvemmällä tasolla kuin mikään mahdollinen mitta tai ihmismieli ylipäätään. Viisaus on suureena kuin valtameri tai ääretön avaruus. Se on opittu asenne, jonka omaksunut tietää, että kaikkein tärkeämmät vastaukset löytyvät ihmisen läsnäolosta, tästä hetkestä, sisältäpäin – intuitiosta. Viisaus on mielen hyveistä tärkein, mutta silti se on helpoin löytää, jos sitä vain tajuaa etsiä itsestä. Viisas ihminen on sisäisen tasapainon tilassa ja osaa etsiä onnellisuutta myös sisältäpäin tässä ja nyt. Viisaan ihmisen ei siis tarvitse olla koko ajan enemmän, eikä hänen elämänsä tarvitse olla ulkoisen yltäkylläisyyden sävyttämää.

Lahjakkuus

Halusin ottaa jaotteluuni mukaan myös lahjakkuuden (englanniksi talent), joka pitää sisällään sellaiset hyveelliset mielen asiat, jotka ovat joillekin ihmiselle sisäsyntyisiä. Suurin osa mielen hyveellisyydestä on kaikkien ulottuvilla, mutta lahjakkuus tekee tähän eron. Esimerkkinä ottaisin sellaisen arvostetun ammatin kuin lääkäri. Lääkärit tienaavat yhteiskunnassa kovaa liksaa, eikä moni pääse lääkäriksi, mutta suurin osa meistä olisi voinut päästä lääkäriksi, jos olisimme alun perin pelanneet korttimme sen vaatimalla tavalla. Vähemmän koulutetut henkilöt saattavat usein olla harmissaan siitä, kun enemmän koulutetut kaverit tekevät kovapalkkaista hommaa, johon itsellä ei ole mahdollisuutta päästä. Pitää kuitenkin ottaa huomioon, että koska älykkyys on pääasiallisesti kaikkien ulottuvilla, eivät sitä vaativat työt ole ekslusiivisia vain harvoille ja valituille – paitsi että älykkyyden (eli kuten aiemmin todettua, kirjaviisauden) keräämistäkään ei voi aloittaa liian myöhään, mikäli mielii tämän elämän aikana ruveta lääkäriksi. Toisaalta lääkärin ammattiin vaaditaan myös matemaattista osaamista, josta osa luullakseni on sisäsyntyistä lahjakkuutta, mutta jota uskon voivan kompensoida rankalla työllä, harjoittelulla ja pänttäämisellä (eli älykkyyden hankkimisella, eli vielä yksinkertaisemmin perehtymällä asioihin).

---

Kertokaapas mielipiteitänne aatoksistani! Menikö ihan metsään?